Käyttökatteesta ja vapaasta kassavirrasta

Yrittäjiä usein ihmetyttää ostajien käyttämät arvonmääritysmenetelmät. Eri menetelmillä pyritään todistamaan oma näkemys arvosta. Törmäämme termeihin kuten DCF, EV/EBITDA, liikevaihdon kerroin, jne. Kasvuyrityksiin, joissa kaikki varat käytetään kasvun rahoittamiseen, ei perinteisiä menetelmiä oikein voi käyttää. Tällöin ostajan arvonmääritys saattaa pohjautua omaan näkemykseen siitä, mitä ostettavalla yrityksellä voidaan saavuttaa. Tätä kutsutaan joskus toisella nimellä ”Wild Ass Guess” eli WAG. Tällöin myytävän yrityksen räpin luoma mielikuva ruusuisesta tulevaisuudesta on tärkeä. Mutta asiaan…

Hieman vakiintuneemmissa yrityksissä tarkastelun kohteena on, ostajasta riippuen, joko käyttökate (EBITDA) tai vapaa kassavirta (free cash flow ”FCF”).

Jos ostaja tarvitsee rahoitusta ostamiseen, niin EBITDA kertoo lainanhoitokyvystä. Veroista vähennettävillä koroilla ei tällöin ole merkitystä, koska rahoituksen hinta on ollut johdon käsissä. Samaisen mittarin verot saattavat erota yrityksestä toiseen, vaikkapa riippuen vähennettävistä tappioista.

FCF taas kertoo yrityksen käytettävissä olevista varoista. Siis sellaisista, jotka ovat aidosti vapaita kaikista vastuista ja velvoitteista kuten korot ja verot. FCF mittaa parhaiten sitä sotakassaa, mitä on käytössä mittaushetkellä. Se ei ota huomioon menneitä tapahtumia.

EBITDAan voidaan toki vaikuttaa toiminnan tehostamisella. Kun ostajalle näytetään firman numerot, niin joskus voi olla paikallaan normalisoida käyttökate. Taseen tarpeettomiin omaisuuseriin liittyvät kulut, kuten Lapin kelomökin kulut, kannattaa lisätä käyttökatteeseen. Lähipiirille maksetut korvaukset eivät kuulu liiketoimintaan ja ne voi lisätä. Ostaja poistaa tarpeettomat kulut toiminnasta kuitenkin kaupan jälkeen. Kertaluontoiset kulut kuten irtisanomiskorvaukset, lakikulut ja muut konsultointipalkkiot kannattaa lisätä normalisoituun käyttökatteeseen. Kertaluontoiset bonukset työntekijöille voidaan myös lisätä. Kannattaa olla tarkkana siitä, että lisätyt erät todella ovat kertaluonteisia.

Vaikka tuotekehityksen aktivoinnit ovat kirjanpidollisesti laillisia ja parantavat käyttökatetta, niin jotkut ostajat eivät halua ottaa aktivointeja huomioon, vaan vähentävät ne EBITDA:sta. Ostaja haluaa nähdä todellisen kyvyn tehdä tulosta. Ymmärrettävästi tämä ärsyttää myyjiä. Vastaan argumentointi on usein turhaa, koska ostajalla on käytössään ”golden rule”. Who has the gold, rules!

Vapaata kassavirtaa voi virittää viivyttämällä omia maksujaan, kiristämällä myyntilaskujen perintää ja pitämällä varastot minimissään. Nämä toimenpiteet juuri ennen yrityskauppaa saavat ostajan varpailleen. Tarkan euron toimintamallin ollessa pitkäaikaista, näyttää yritys hyvin johdetulta ja mahdollistaa paremman vapaan kassavirran kautta korkeamman valuaation.

Yritys voi vaikuttaa toiminnallaan molempiin mittareihin. Esimerkiksi 100.000 euron parannus EBITDAssa voi yrityksestä toiseen olla kaupantekotilanteessa vaikkapa 500.000 tai miljoonan arvoinen.