info@tuohiadvisors.com
+358 400 410533
+358 400 616997

Kokemuksia yrityskaupoista

Tuohi Advisors - artikkeli

Myyjän vastuut ja vakuuttelut yrityskaupassa

/
Päivämäärä22 maalis 2014
/
Kirjoittaja

Myyjän vastuut ja vakuuttelut yrityskaupassa

 

Teknologiayhtiön myynti on edennyt esisopimuksen kautta varsinaiseen sopimusneuvotteluun. Ostajana on kansainvälinen suuryritys, joten sopimuskieli on englanti. Yrittäjä tavaa kauppasopimusta ja hämmästelee, että mitä ihmettä nämä käsitteet oikein tarkoittavat ja mikä on näiden sopimuksellinen merkitys: representations and warranties ja niihin liittyvä muu juristislangi.

 

Ei auta, härkää sarvista ja termejä selvittämään. Hyvä juristi osaa kääntää vaikeat termit yhtä vaikeiksi suomenkielisiksi käsitteiksi. Etevä yrityskauppojen neuvonantaja pystyy kertomaan miksi ostaja haluaa kyseiset kohdat sopimukseen, mitä riskiä niihin sisältyy ja miten riskiä voi pienentää. Representations and warranties (lempinimi ”repsit”) ovat takuita ja vakuutteluja siitä, että ostettava yritys on ostajan kannalta taloudellisesti siinä kunnossa kuin myyjä on esittänyt. Termejä käytetään usein yhdessä, vaikka niiden merkitys on erilainen.

 

Representation on myyjän antama takuu siitä, että hänen esittämänsä myytävää yritystä koskevat tiedot ovat tosia. Taatut tiedot koskevat yritystä ajalta ennen kuin kauppasopimus laaditaan. Ostaja haluaa tämän kohdan sopimukseen siksi, että tällä tavalla hän pakottaa myyjän kertomaan koko totuuden yrityksen kauppasopimusta edeltävästä taloudellisesta tilasta, organisaatiosta ja liiketoiminnasta. Tässä kohdassa annettu väärä tieto ja takuu siitä rinnastetaan valehteluun yhtiön tilasta ja voi antaa ostajalle syyn olla viemättä kauppaa päätökseen.

 

Warranties –termi taas on vakuuttelu ja sopimuksellinen tapa jakaa riskiä, joka voi olla kauppasopimuksen laatimisen hetkellä tuntematon molemmille osapuolille. Jos myyjä esimerkiksi vakuuttaa, ettei hänen ohjelmistotuotteensa loukkaa kenenkään kolmannen osapuolen immateriaalisia oikeuksia, ei kumpikaan osapuoli voi olla asiasta varma. Siis riski on olemassa ja sopimuskohdassa Warranties tämä riski jaetaan. Jos myöhemmin osoittautuu, että myyjän tuote loukkasi vaikkapa hänen tietämättään kolmannen osapuolen oikeuksia, niin lukemalla kauppasopimuksesta kohta Indemnity selviää, paljonko myyjä pulittaa rahaa takaisin ostajalle. Toisaalta, jos sopimuksessa lukee, että myyjä ei ole vastuussa jos myyjä ei sopimuksen tekohetkellä tiedä (”To the Knowledge of the Seller”) loukkaavansa kolmannen osapuolen immateriaalioikeuksia, niin hyvitystä saadakseen ostajan on näytettävä toteen, että itse asiassa myyjä tiesikin asiasta.

 

Kauppasopimuksen kohta Indemnity siis kertoo, kuinka paljon riitatilanteessa myyjän täytyy avata lompakkoa. Tähän sopimuskohtaan tyypillisesti kasataan myös ns. due diligence tarkastuksessa esiin pompanneet erityisriskit. On molempien osapuolten kannalta helpompaa, jos tiedossa olevat riskit ja niiden rahalliset korvaukset on määritelty etukäteen mahdollisimman tarkasti, kuin että lähdetään oikeuteen selvittämään vahingon ja vahingonkorvauksen määrä.