NDA – turha muodollisuus?

On monia tilanteita, joissa yritykset sopivat luottamuksellisen tiedon salassapidosta. Sopimuksen nimi on NDA eli non-disclosure agreement. Yrityskauppojen yhteydessä on tarve antaa ja vastaanottaa tietoa, jonka ei haluta menevän yleiseen jakeluun tai kenellekään kolmannelle osapuolelle. Niinpä jokaisen neuvottelukumppanin kanssa allekirjoitetaan NDA. Yleensä sopimus tehdään sen jälkeen kun potentiaalinen kohdeyrityksen ostaja on ilmaissut kiinnostuksensa tutkia ostokohdetta lähemmin ja haluaa saada lisätietoa, esim. infomemon tai management presiksen.

Myyjän kannalta salassapitosopimuksen allekirjoittamisesta on muutakin hyötyä kuin toivoa sopimuksen estävän luottamuksellisen tiedon vuotamista. Joskus ostajayrityksissä on sooloilijoita, jotka keskustelevat yrityskaupoista ilman hallituksen tai toimitusjohtajan mandaattia. Tällaisen sooloilijan voi olla vaikeata saada edustamansa firman virallista allekirjoitusta NDA:han. Tämä on hyvä homma myyjän kannalta, sillä turhiin renkaanpotkijoihin ei kannata tuhlata aikaa.

Hyvä käytäntö salassapitosopimuksissa on mainita professional advisors eli ammattimaiset neuvonantajat tahoiksi, joille saa näyttää luottamuksellista aineistoa. Näihin ammattireiskoihin kuuluvat mm. juristit, tilintarkastajat ja M&A-advisorit. On ihan turhaa allekirjoittaa erillisiä NDA:ta neuvonantajien kanssa, koska he ovat jo toimenkuvansa puolesta vaitiolovelvollisia ilman erillistä sopimistakin. Neuvonantajien työ on luottamukseen perustuvaa, joten heillä ei ole varaa paljastaa yrityssalaisuuksia – mikäli aikovat pysyä toimenkuvassaan.

Vaikka yrityskauppatilanteessa tongitaan enimmäkseen myytävän yrityksen dokumentteja, on hyvä tehdä sopimus kaksipuoliseksi eli niin että myöskään myyvä osapuoli ei saa paljastaa ostajan salaisuuksia. Voi olla, että ostaja kertoo strategiastaan ja kuinka ostokohde siihen sopii, eikä halua tätä tietoa levitettävän.

Jos sovitaan jotain ja sitten rikotaan sopimusta, niin siitä tulee keppiä eli sanktio. Kannattaa miettiä kumpi toimii paremmin: kiinteä sopimussakko vai antaa oikeuden tai välimiehen päättää vahingon suuruus. Salassapitosopimusten rikkomukset riitautetaan vain harvoin, mutta ei vara venettä kaada. Jos vastapuoli eli ostajakandidaatti on suuri korporaatio, niin kaikki sille tapahtuva vahinko tarkoittaa yleensä isoja summia. Voi olla helpompaa rajoittaa sopimussakko kiinteään summaan vaikkapa sataantuhanteen euroon siltä varalta, että joutuu itse maksumieheksi. Kolikon ikävä kääntöpuoli on se, että sata tonnia on pullanmuruja isolle toimijalle eikä kenties toimi riittävänä pelotteena.