Sopimusten sudenkuopat

Kuinka hyvin omistajat ja hallitus ovat tietoisia piilevistä aikapommeista yrityksen myyntiin ryhdyttäessä? Kokemuksemme mukaan ei aina riittävän hyvin. Joskus yrityskauppaa hankaloittavat asiat, kuten sitovat sopimukset, tulevat silmille due diligencen aikana.

Yrityksen solmimat sopimukset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: operatiiviset ja muut. Operatiiviset sopimukset ovat toimitusjohtajan tontilla ja ne liittyvät esimerkiksi asiakkaisiin, alihankkijoihin, työsopimuksiin, lakisääteisiin sopimuksiin, jne. Muut taasen ovat hallituksen tai omistajien vastuulla. Esimerkkeinä rahoitus, omistusjärjestelyt, osakassopimukset, jne.

Hyvän hallintotavan mukaisesti hallituksen pitää olla tietoinen minkälaisia vastuita yritys ottaa kontolleen. Mikäli hallitus ja johto eivät ole sopineet pelisäännöistä, sopimuksiin saattaa livahtaa pykäliä, joita exit-tilanteessa ostaja ei purematta niele. Pahimmillaan koko kauppa saattaa kaatua.

Ostajat tutkivat myytävän yrityksen kaikki tai ainakin merkittävimmät sopimukset. Alla listaa useimmiten hankaluuksia aiheuttaneista sopimuskohdista:

Vastuun rajoittaminen (limitation of liability) – mitä vastuita ostaja joutuu ottamaan itselleen:

• Mistä sopimuksissa vastataan?
• Suorat ja epäsuorat vahingot?
• Korvausten rajoittaminen – määrä ja aika?

Sopimusten päättäminen (termination) – miten ostaja pääsee huonoista sopimuksista eroon:

• Onko sopimus määräaikainen, toistaiseksi jatkuva vai voimassa kunnes asiakas purkaa sen?
• Onko sopimus irtisanottavissa ja millä ehdoilla?

Muutokset omistuksessa (change of control) – voiko ostaja jatkaa liiketoimintaa kaupan jälkeen:

• Miten käy myyntisopimusten?
• Vapautuuko ohjelmistoyrityksen lähdekoodi escrowsta jollekin asiakkaalle? Mitä oikeuksia asiakas saa ohjelmiston lähdekoodiin?
• Voiko yritys jatkaa muilta lisensoidun IPR:n käyttämistä?

Yksinoikeus (exclusivity) – ostajan tulevaa liiketoimintaa rajoittavat seikat:

• Kuinka selkeästi rajattu?
• Kuinka päästään irti?
• Onko sidottu taloudellisiin mittareihin?

Aineeton pääoma (IPR) – onko ostajalla vapaat kädet jatkaa liiketoimintaa:

• Mitä oikeuksia on annettu asiakkaille, alihankkijoille tai työntekijöille?
• Ovatko oikeudet jaettu monen osapuolen kesken?
• Onko oikeuksia lisensoitu muilta yrityksiltä?

Muita ansoja:

• Sisäpiirin sopimukset? Esimerkiksi kallis konsulttisopimus hallituksen jäsenen kanssa.
• Vaitiolosopimusten (NDA) vastuut? Esimerkiksi rekrytointikiellot.
• Asiakassopimukseen sisältyvä etuosto-oikeus (right of first refusal)? Saako joku asiakas tai toimittaja ostaa firman samaan hintaan kuin tarjoava yritys?
• Riitojen ratkaisu? Välimiesmenettely vai oikeus? Missä maassa riidellään?

Vaikka toimitusjohtaja vastaa operatiivisesta toiminnasta, niin hallituksen vastuulla on huolehtia, että yritys ei tee hölmöjä sopimuksia. Hyvän hallintotavan mukaista on sopia pelisäännöistä – mielellään kirjallisesti. Hallitus päättää siitä, minkälaiset sopimuskohdat vaativat hallituksen hyväksynnän. Kaikki sopimukset on luettava kahden eri hatun alta: miten sopimus vaikuttaa liiketoimintaan ja mitä exitiin vaikuttavia pykäliä sopimuksista löytyy.

Jos sopimukset ovat kunnossa, niin due diligensestä selviää ehjin nahoin. Firman voi saada kaupaksi hyvällä hinnalla ja hyvin ehdoin.