Tekoäly tehostaa M&A-prosessia

IT-järjestelmien tallennuskapasiteetin ja prosessointitehon nopea kasvu on tehnyt mahdolliseksi erilaisten tekstituotosten tarkan analysoinnin. Oivallisia ja tervetulleita analysointikohteita ovat sopimukset. Niiden lukeminen on puuduttavaa puuhaa, joten koneen tarjoama apu otetaan kiitollisuudella vastaan.

Kun yrityskauppa on edennyt siihen vaiheeseen asti, että ostajan ja myyjän välille on tehty aiesopimus, niin ostaja alkaa tehdä Due Diligence tarkastusta myytävästä kohteesta – tarkastus kohdentuu dokumentteihin, joista suuri osa on sopimuksia. Jo pienessäkin ostokohteessa voi tarkastettavia sopimuksia olla satoja, isommissa mennään tuhansiin ja enempäänkin. Tarvitaan melkoisen iso ja kallis juristiarmeija lukemaan sopimukset läpi. Tai sitten tarvitaan pieni, halpa, mutta älykäs tietokone, joka kahlaa koko sopimusviidakon läpi hujauksessa.

Sopimukset ovat rakenteeltaan samankaltaisia, riippuen sopimustyypistä niiden otsikkorakenne on yleensä lähes vakiomuotoinen. Tietyt avainsanat toistuvat ja ne on helppo kaivaa automaattisesti esiin.  Niinpä sopimusten mallintaminen ja luokittaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa klassisen kirjallisuuden taidonnäytteiden.

Koneellinen huolellisuustarkastaja löytää nopeasti ne kohdat, joihin tarkastuksessa kannattaa kiinnittää huomiota eli jotka kannattaa siirtää ihmisen jatkotyöstettäviksi. DD:ssa tällaisia punaisen lampun sytyttäviä kohtia voi esim. asiakassopimuksissa olla rajoittamattomat riskit, yksinoikeusjärjestelyt, change-of-control myönnytykset ja vastaavanlaiset ostajan riskiä nostavat klausuulit. Tässäkään prosessissa ei vielä pitkään aikaan ihmistyövoima kokonaan korvaannu digitaalityövoimalla, mutta helpottaa paljon, kun on nopea ja luotettava kone hoitamassa etsintää, luokittelua, hyvyysarviointia, mallintamista ja automaattista kielenkäännöstä. Ei ihme, että älykkäät automaattiset palvelut ovat tekemässä vahvaa esiinmarssia myös M&A-prosesseihin.