Yksi yritys – monta valuaatiota

Valuaatiota eli yrityksen arvonmääritystä käytetään moneen tarkoitukseen. Arvonmääritys on sama kuin arvo ostajalle. Se taas voi olla ihan eri asia kuin hinta myyjälle. Usein kuvitellaan, että yrityksen ”valuaatio” on transaktiotyypistä ja ostajasta riippumaton absoluuttinen summa, jonka joku fiksu investointipankkiiri taikoo taikahatustaan.

Sukupolvenvaihdos on transaktiotyyppi, jossa eri menetelmiä käyttäen yritetään sovussa ostajien ja myyjien kanssa hakea yritykselle mahdollisimman alhainen valuaatio. Verorasituksen minimoimiseksi haetaan verottajan ohjein kipukynnys, jolla verojen määrä minimoituu. Mutta myisikö yrittäjä elämäntyönsä samaan hintaan ulkopuoliselle suuryhtiölle, kuin myy jälkeläisilleen? Tuskinpa.

Kun yritys kasvaa ja siihen palkataan avaintiimi, niin yrittäjän kannattaa sitouttaa nämä osaajat pidemmäksi aikaa. Omistaminen sitouttaa ja motivoi, siispä avainhenkilöille joko annetaan optioita tai myydään osakkeita. Alkutaipaleella olevissa yrityksissä on usein paljon helpompaa, jos perustaja myy osan osakkeistaan avainpelaajilleen verrattuna optio-ohjelman tekemiseen. Vähemmän paperisotaa, pienempi verotus ja oma rahallinen sitoutuminen puolustavat osakevaihtoehtoa. Mutta millä hintaa kauppa tehdään? Jos hinta on liian kova, niin omistaminen turhauttaa ja pelottaa enemmän kuin kannustaa. Paras on neuvoteltu valuaatio, joka on selkeästi alle sen, mitä yrityksestä voisi saada, jos se myytäisiin syvätaskuiselle ostajalle. Ulkopuolinen näkemys helpottaa kompromissin löytymistä.

Pääomasijoittajilla on oma tapansa laskea yritykselle valuaatio. Sen lähtökohtana on IRR eli sisäinen korkokanta, koska heidän omaa suorituskykyään mitataan sijoitettujen varojen IRRillä. Voit saada pääomasijoittajalta hyvänkin hinnan, jos onnistut perustelemaan ja vakuuttamaan kuinka sijoitus tuottaa yli 80% IRRiä. Harva sijoittaja noin korkeaa lukua uskoo, vaan pohtii että ehkä tulee vähän yli 30%… ja sijoittaa.

Paras valuaatio yritykselle saadaan tyypillisesti silloin, kun se myydään suuryritykselle, joka pystyy skaalamaan myynnin aivan uudelle tasolle. Parhaissa tapauksissa jättiostaja käyttää ostokohteen tuloslaskelmaa ja tasetta toalettipaperina, maksaa mukisematta viisi tai kymmenen kertaa liikevaihdon verran ja kaupan jälkeen toteaa hymyillen, että ensi vuonna ostokohteen myynti kasvaa satakertaiseksi.