End-of-life teknologian vaarat yrityskaupassa

Digitoday kertoi 24.1.2019, kuinka Rakennusyhtiö YIT (sittemmin huoltoyhtiö Caverion) asensi Windows XP -laitteita kerrostalojen hallintajärjestelmiin vuosina 2007–2016. Yrityksen mukaan Windows XP -koneita on käytössä noin 150 YIT:n urakoimassa taloyhtiössä. Kyseessä on ns. end-of-life (”EOL”) teknologia eli sellainen ohjelmisto, jonka päivittämisen, jakelun ja muun tuen päämies on lopettanut.

Ohjelmistoon, missä on käytetty EOL-teknologiaa, liittyy useita riskejä. Eräs ja ehkä merkittävin riski on tietoturva. Vanha ohjelmisto on altis viruksille ja hakkereiden murtautumisille. Palomuurit ja anti-virusohjelmat eivät ole riittävä turva pitämään nokkelat hakkerit loitolla.

Kuka on tällöin vastuussa varastetusta tai tuhoutuneesta tiedosta? Ei ainakaan Microsoft Windows Server 2003:n, Windows XP:n tai Visual Basicin ollessa kyseessä. Vastuu kaatuu ohjelmiston tehneen ja asiakkaalle toimittaneen yrityksen niskaan.

Fyysisillä laitteillakin on elinkaarensa. Joskus laitetoimittajat tarjoavat tukea EOL-laitteille kalliiseen hintaan. Varaosien saaminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tuotantokatkokset vanhan tietokoneen rikkouduttua ovat pahimmillaan todella kalliita. Vanhentuneen ohjelmiston ylläpito ja virheiden korjaaminen on myöskin kallista. Joskus kalliimpaa kuin moderniin versioon päivittäminen. EOL-teknologia on siis merkittävä riski mille tahansa yritykselle.

Pieni ohjelmistotalo voi toimia pitkäänkin vanhan teknologian kanssa. Siis jos yllämainittuja ongelmia ei ilmene. Yrityksen ostaja katsoo asiaa nimenomaan riskien kannalta. Kun asiakasmäärät uuden omistajan kyydissä kasvavat, niin kasvavat myös riskitkin. Iso kansainvälinen peluri ei vaan suostu sellaista riskiä kantamaan.

EOL-teknologia on kaatanut yrityskauppoja. Vaikka firmasi numerot näyttäisivät upeilta ja asiakaslista olisi täynnä hyviä referenssejä, eivät selittelyt auta.