Omistajat saaliinjaolla

Omistajat saaliinjaolla

Kuuden kuukauden stressaava yrityskauppaprojekti on ohi, ainakin melkein. On aika ”closata” eli viedä myynti päätökseen. Yrityskaupan päättämistilaisuudessa ostaja tyypillisesti maksaa kauppasumman kokonaisuudessaan siten, että osa rahoista tulee suoraan osakkaille eli myyjille ja osa menee ns. sulkutilille (escrow) vuodeksi pariksi kattamaan lähitulevaisuuden vastuita.

Kuinka ostaja tietää, miten kauppasumma tulee jakaa myyjien kesken? Jos osakesarjoja on vain yksi, ei ole vaihtovelkakirjoja, ei etuoikeutettuja osakkeita (liquidation preference) eikä erityisiä jakosääntöjä osakassopimuksessa, niin homma on helppo. Mutta usein on erilaisia kauppasumman jakoon oikeuttavia instrumentteja ja sopimuksia. Eikä ostajaa edes kiinnosta ottaa vastuuta rahan jaosta.

Helpointa on pyytää ostajaa maksamaan koko summa juristitoimiston asiakasvaratilille. Kuluja säästyy, jos samainen juristitoimisto hallinnoi myös sulkutiliä. Kansainväliset escrow-agentit ovat kalliita. No hyvä, pankin monitorointisysteemi kertoo, että rahat on saatu kotiutettua ja ne odottavat jakoa osakkaille. Toki yleensä pinnasta raapaistaan muutama roponen juristikuluihin ja m&a-neuvonantajan palkkioon. Hetkinen, meni melkein ohi … mikä pankin monitorointisysteemi? Kauppahinnan eli rahan siirtyminen on prosessissa niin tärkeä hetki, että yleensä pankkia pyydetään monitoroimaan sitä ihan erikseen. He näkevät rahan liikkeet nopeammin kuin me asiakkaat pankkiohjelmillamme. Rahan siirtyminen on myyjän kannalta se varmin merkki, että kauppa on todella tapahtumassa!

Jos osakkaiden joukossa on joku luottohenkilö, joka tuntee myydyn yhtiön pääomarakenteen, osakassopimuksen ja yritysmyynnin kauppasopimuksen, niin hän on sovelias toimimaan rahanjakajana. Myös yhtiötä kauppaneuvotteluissa edustanut juristi voi olla toimeen sopiva luottohenkilö. Saaliin jakamisen lisäksi luottoheppua saatetaan tarvita muihinkin tehtäviin: jos kauppa myöhemmin riitaantuu, niin hän on oivallinen projektipäällikkö mobilisoimaan juristit ja tappelemaan yhteisistä rahoista. Myös sulkutilien vapauttaminen ja mahdolliset lisäkauppahinnan (earnout) laskemiset kuuluvat työlistaan.

Vaativaa puuhaa, joka useimmiten tehdään kovalla luottamuksella ilman kirjallista sopimista. Kannattaisiko luottomies nimetä jo kauppasopimusta laadittaessa ja sopia siinä hänen vastuunsa ja velvoitteensa? Periaatteessa kyllä, mutta … yrityskaupan ostaja osapuoli ei ole kiinnostunut moisesta virkanimikkeestä ja siihen liittyvistä hommista. Niinpä hän ei halua asiaan liittyvää sopimustekstiä kauppasopimukseen. Kauppasopimukseen tosin yleensä kirjataan osapuolten yhteyshenkilöt riitatilanteita varten – tähän siis luottomiehen nimi.

Yksi ratkaisumalli on se, että kauppasopimuksen rinnalle tehdään erillinen sopimus osakkaiden ja rahanjakajan välille. Jos osakkaita on useita, niin samanaikainen prosessi molemmille sopimuksille säästää yhdeltä vaivalloiselta allekirjoituskierrokselta. Tässä rinnakkaisessa sopimuksessa voidaan sopia mm. seuraavanlaisista asioista:

• Oikeus olla määräajan jakamatta ja pitää asiakasvaratilillä osa jakokelpoisista rahoista. Jos tulee esim. yllättäviä juristikuluja, niin on helpompaa hoitaa niitä yhteiseltä tililtä, kuin lähteä anelemaan rahaa takaisin osakkailta.
• Toimenpiteet, jos yrityskauppa riitaantuu.
• Minkälaiset laskelmat kauppasumman jakamisesta toimitetaan osakkaille.
• Velvollisuus pitää kuittikirjanpito mahdollisista yhteisistä kuluista.
• Oikeudet mahdolliseen palkkioon ja kulukorvauksiin.
• Jos kauppahintana on tullut muutakin kuin käteistä, niin oikeudet näiden vastikkeiden realisointiin.

Jos on paljon osakkaita ja sen lisäksi paljon muuta maksettavaa kauppasummasta, niin on syytä tehdä erillinen ”funds flow” eli fyrkan firtaus dokumentti kuvaamaan rahansiirtoja eli kenelle, koska, kuinka paljon ja mille tilille. Tietysti tarvitaan lopullinen kauppasumman jakoaskelma. Osakkaita on omaan taskuun kilahtavan rahan määrä varmasti alkanut kiinnostaa jo paljon ennen closingia, joten semmoinen on yleensä laadittu jo hyvissä ajoin!