+358 400 410533
+358 400 616997

Kokemuksia yrityskaupoista

Tuohi Advisors - artikkeli

Patenttitrollit

Wikipedian mukaan ”patenttitrolli tai patenttipeikko (engl. patent troll) on halventava termi henkilöstä tai yhtiöstä, jonka hankkii patentteja haastaakseen muita yhtiöitä oikeuteen ja saadakseen siten voittoa”. Teknologian ja erityisesti ohjelmistojen patentoinnin hyödyistä ja haitoista on käyty väittelyä jo vuosituhannen vaihteesta alkaen. Suuret yritykset ovat perinteisesti puoltaneet patentointia, koska niillä on varaa patenttiprosesseihin, ne pystyvät puolustamaan patenttejaan ja niiden patentit ovat likvidiä valuuttaa kun ne keskustelevat ristiinlisensoinnista vertaistensa kanssa. Pikkufirmat suhtautuvat patentteihin ristiriitaisemmin, koska patenttien suojavaikutus on pieni, jos ei ole varaa puolustaa patenttiaan. Toisaalta juuri patentit saattavat olla se katalysaattori, joka laukaisee mehevän yrityskaupan liikkeelle. Kaikkein penseimmin ohjelmistojen patentointiin on suhtautunut open source –yhteisö, joka näkee patentoinnin innovaatiotoiminnan laaha-ankkurina.

Patenttien ympärille on syntynyt uutena liiketoimintamallina juridinen patenteista hyötyminen ilman, että patenttia käytetään suoranaisesti omaan tuotannolliseen liiketoimintaan. Tästä ammattikunnasta käytetään nimeä patenttitrollit. Kuten patentteihin niin myös trolleihin suhtautuminen on ristiriitaista. Erityisesti isojen firmojen mielestä trollit ovat kiusankappaleita, jotka pyrkivät rahastamaan ylihintaa patenteista haastamalla herkästi rikkojat oikeuteen sen sijaan että neuvottelisivat kohtuullisista lisensointiehdoista. Pellepelottomien kannalta taas trolli voi auttaa keksinnön rahastamisessa, koska keksijällä ei ole rahaa, osaamista eikä neuvotteluasemaa viedä innovaatiotaan patenttiriitojen kyllästämille markkinoille.

Teknofirmojen yrityskaupoissa trollit näyttelevät kasvavaa roolia. Aineettomaan pääomaan perustuvien firmojen kaupoissahan suuret kauppasummat ovat juuri IPR:n ansiota. Toisaalta tällaisten yritysten kauppasopimuksissa ylivoimaisesti painavin osa myyjien vakuuttelua (reps&warranties) kohdentuu nimen omaan IPRään. Tämä heijastuu myös escrow-menettelyssä, eli IPR:n vuoksi kauppasummasta pidätetään suurempi prosenttiosuus sulkutilille IPR-vastuiden kattamiseksi.

Koska trollien joukko on kasvava, niin yhä useampi teknofirma saa heiltä ikävää postia. Vaikka kyseessä ei olisikaan haaste oikeuteen, vaan vain tiedustelu mahdollisesta rikkomuksesta, saa tällainen kirje aikaan pakokauhua kun yrityksen ostaja löytää sen dd-materiaaleista. Ostajat eivät halua moista riskiä itselleen vaan tyypillisesti vyöryttävät koko riskin myyjille kauppasopimuksen kohdassa ”Specific Indemnifications”. Myyjien kannalta on ikävää, että riskin hinta kasvaa yrityskaupan myötä moninkertaiseksi verrattuna siihen, että trolli riivaisi vain myytävää yritystä eikä sen jättilompakkoista ostajaa.

Kun trollin kirje putoaa teknofirman toimitusjohtajan postilootaan, niin toimarilla voi olla yletön kiusaus kaivaa stendari taskustaan ja polttaa moinen urputus poroiksi – vallankin jos kirje on tullut kirjaamattomana. Kyllä sieltä uusi virallisempi kirje tulee, jos ovat tosissaan riitaa haastamassa. Toisaalta moisen polttohautauksen tehtyään voi nousta hikikarpalot otsalle, kun firmaa myytäessä joutuu nimellään vannomaan kauppakirjan reps&warranties kohdassa, että fiman IPRää kohtaan ei ole esitetty haasteita tai vaatimuksia.