Sarjayrittäjä 2.0

Ani harva teknoyrittäjä pääsee ensimmäisen firmansa kanssa niin pitkälle kuin on ehkä pajaa perustaessaan toivonut tai kuinka suureksi työllistäjäksi ja veronmaksajaksi yhteiskunnan tukimekanismit soisivat hänen yrityksensä pääsevän. Ensimmäistä kertaa firmaa rakentaessa tulee paljon valuvirheitä, joita voi myös nimittää oppimiskokemuksiksi.

Sarjayrittäjä versio 2.0 sen sijaan kiidättää yrityksensä laukkaan heti lähtölaukauksen kuultuaan. On niin paljon helpompaa ottaa riskiä, kun on jo ensimmäisen harjoitelman jäljiltä velaton asunto ja ruokarahaa pankkitilillä. Sarjayrittäjä pystyy luomaan pääomarakenteeltaan motivoivamman kokonaisuuden, kun ei tarvitse heti yrityksen perustamisen jälkeen dilutoida omistusta laptoppien ostamista ja toimiston vuokranmaksua varten. Untuvikolla saattaa olla jo yli puolet yhtiöstä sijoittajien käsissä siinä vaiheessa, kun tarvitaan todellista kansainvälisen kasvun polttoainetta. Sarjayrittäjä taas on säilyttänyt osakasluettelon simppelinä ja voi paljon helpommin ottaa muutaman miljoonan kasvurahoituksen laittaakseen luomuksensa todelliseen lentoon. Ja mikä parasta – kasvuyrittäjä saa rahaa paremmin ehdoin kuin ensikertalainen, onhan hän jo kykynsä todistanut!

Yrittäjä 2.0:n ambitiotaso on korkeammalla kuin ensikertalaisen, ainakin dekadin verran ylempänä. Jos on jo tehnyt seitsemän miljoonan exitin, niin seuraavan haluaa olevan sata miljoonaa, jotta siitä saa kiksejä. Aloittelijan haaveissa siintää se velaton asunto ja ne ruokarahat… kun taas sarjayrittäjälle iso exitti on enemmänkin todiste omasta osaamisesta ja onnistumisesta ja muista Maslowin tarvehierarkian kattoterasseista . Se, että lisämiljoonilla saa metrin pidemmän auton, viisi metriä pidemmän veneen ja kaksisataa neliötä lisää asuintilaa on enempikin seuraamus kuin tavoite ketjuentreprenöörille.

Yrityskauppoihin liittyy paljon asioita, joita ensikertalainen hämmästelee ja kummastelee. Kun omaa ensifirmaa myydessään pyörii suuryritysten ammattiostajien pulsaattorikoneessa puoli vuotta ja selviää sekoamatta closingiin, niin jo seuraavan firman perustamisesta lähtien osaa ottaa huomioon ehkä vasta viiden tai kymmenen vuoden päässä siintävän seuraavan exitin. Vallankin me suomalaiset olemme sellaisia jääräpäitä että emme usko ennen kuin olemme itse nähneet ja kokeilleet. Toki vallankin nuoremmassa sukupolvessa esiintyy niinkin viisaita yksilöitä, että he osaavat oppia myös muiden kokemuksista.

Yrityskauppojen neuvonantajia kritisoidaan ketkuleina, jotka säälimättä myyvät korvaamattoman arvokasta kotimaista IPR:ää ahneille amerikkalaisille alihintaan. Oma näkemyksemme yhteiskunnallisesta roolistamme on toisenlainen: me olemme tehtaita, joissa valmistetaan sarjayrittäjiä versiota 2.0 parantamaan suomalaista kilpailukykyä ja hyvinvointia.