info@tuohiadvisors.com
+358 400 410533
+358 400 616997

Kokemuksia yrityskaupoista

Tuohi Advisors - artikkeli

Sinun olisi pitänyt tietää

/
Päivämäärä26 marras 2014
/
Kirjoittaja

Sopimustekniikan tärkein osa-alue on oman vastuun hallinta. Kauppakirjaa laadittaessa on tärkeä ennakoida mahdolliset tulevaisuudessa syntyvät riitatilanteet. Laadinnassa hyvä transaktiojuristi on hintansa arvoinen, joskus jopa enemmän.

Myyjä haluaa yleensä vapauttaa itsensä vastuusta rajaamalla mahdolliset tulevat ongelmat vastuun ulkopuolelle. Ostajalla on yleensä kauppaa tehdessä hyvinkin erilainen näkemys myyjän vastuista.

Suomen sopimusoikeudessa onneksi(?) vallitsee laaja sopimusvapaus. Käytännössä osapuolet voivat itse päättää sopimuksessa noudatettavista säännöistä. Laki siis sallii hölmöjenkin sopimusten tekemisen. Koska sopimus sitoo osapuolia sen sisältöisenä kuin se on allekirjoitettu, on jälkikäteen turha valittaa tehdystä sopimuksesta.

Myyjän oma tietämys jonkin asian olemassaolosta ei vapauta häntä vastuusta. Myyjän on kerrottava ostajalle, jos hän epäilee joidenkin omien tietojensa paikkansapitävyyttä. Lähtökohtaisesti riittää, että tieto on due diligence -materiaalissa. Kauppakirjassa on tärkeää todeta ostajalla olleen mahdollisuus tutustua materiaaliin. On ostajan moka, jos ei tutustu materiaaliin riittävällä huolellisuudella. Poikkeuksena mainittakoon pohjoisamerikkalaiset ostajat. Heistä lisää https://tuohiadvisors.com/pure-jenkki/ blogissamme.

Tietämys tuntuu joskus salatieteeltä, kun juristit voivat keskustella tuntitolkulla ensinnäkin sen määrityksestä ja toiseksi miten tietämystä käsitellään vastuiden eri osa-alueilla. Toisin sanoen osapuolten on sovittava tietämyksen määritelmästä, minkälainen tietämys on kyseessä ja kenen tietämys on oleellista. Englanninkielinen termi aiheelle on Knowledge Qualifier. Ostaja haluaa vakuutusten olevan ehdottomia. Myyjä taas puolestaan yrittää määrittää tietämyksen ja vakuutusten olevan OK myyjän tiedon mukaan.

Keveimmillään tietämystä ei määritellä vaan sopimuksessa todetaan esimerkiksi “Seller hereby warrants that the statements set out in this subsection are, to the best of Seller’s knowledge, true and correct.

Tietämys voidaan määritellä hyvinkin tiukasti “Seller’s Knowledge shall mean with respect to an entity, the knowledge of that entity’s chief executive officer, chief financial officer, any member of the board of directors of such entity and with respect to an individual, the knowledge of such individual and, in either case, the knowledge that such persons should have had based on their position had they been diligent when performing their duties.

Sitten sopimuksessa todetaan kaiken olevan totta ”Each Seller represents and warrants to the Purchaser that the Seller Warranties are true, accurate, correct and not misleading on the Signing Date and the Closing Date. Each Seller represents and warrants to the Purchaser that the Company Warranties are true, accurate, correct and not misleading on the Signing Date and the Closing Date.” Kaikki poikkeamat edellä lainatusta vakuutuksesta tunnustetaan erillisessä Disclosure Schedule dokumentissa.

Oman osa-alueensa muodostaa aineettomaan pääomaan (IPR) liittyvät vastuut. IPR on teknologiayritysten arvokkain osa ja siksi ostajat haluavat varmistua saavansa sen mitä olivat ostamassa. Kun lista vakuutuksista on pitkä, täytyy myyjien olla tarkkana vastaavatko ehdottomasti vai parhaan tietonsa mukaan. IPR:ien vastuisiin liittyy usein alla listattuja asioita. Eli myyjät vakuuttavat ettei IPR:iin liity ongelmia. Pelissä voi joskus olla jopa koko kauppasumma.

  • Lista yrityksen kaikista IPR:istä, siis aivan kaikista!
  • Ovatko IPR:ät myyjän omistamia
  • Ovatko IPR:ät suoraan myyjän omistamia vai esimerkiksi yhteisomisteisia
  • Mitä mitä kolmannen osapuolen IPR:iä on käytössä, lisenssien ehdot ja kauanko lisenssit ovat voimassa
  • Onko myyjä lisensoinut omaa aineetonta pääomaansa kolmannelle osapuolelle ja millä ehdoilla
  • Onko myyjän omistamaa tai lisensoimaa IPR:ää loukattu
  • Onko myyjä loukannut kolmansien osapuolten IPR:ää

On siis varsin eri asia todeta, että tietojeni mukaan kaikki on kunnossa kuin käsi raamatulla vannoa kaiken olevan totta.

Koska vastuut ovat sopimuksen tärkein osa-alue, kannattaa asiantunteviin neuvoihin satsata.